-moz-box-shadow: 1px 1px 5px rgba(0, 0, 0, .0); -webkit-box-shadow: 1px 1px 5px rgba(0, 0, 0, .0); box-shadow: 1px 1px 5px rgba(0, 0, 0, .0); }

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Aloitus part 1000

Blogin aloittaminen uudelleen on aina vaikeeta, ainakin mulle. Se vaatii aina useita päiviä miettiä sopivaa aihetta ja tarvitaan aina se tietty fiilis kirjoittamiseen. Jotkut kirjoittaa hevosiin,meikkeihin,parisuhteeseen tai muuhun vastaavaan liittyen. Itse tykkään lukea blogeja, missä kuvaillaan tarkasti omia tunnetiloja ja että edes yrittää miettiä mitä kirjoittaa.
"Menin kauppaan ja ostin maidon" - tyyliset postaukset nostattaa sisäistä vihaa ja mieleen juolahtaa kysymys "miksi", ymmärrätte varmasti.

Oon niin monesti aloittanut tän blogin uudelleen, etten edes pysy laskuissa mukana. Edellinen kirjoitukseni oli astetta 'diipimpi' kuin mun postaukset on ollu yleensä. Vaikka kyseisen postauksen poistin, niin mitään en kadu mitä siihen kirjoitin. Lähinnä vaan kuvotti mun kirjoitustyyli, koska olisin pystynyt parempaan jos olisin hitusen käyttänyt enemmän aikaa. 
Tuntuu niin tuntemattomalta kirjoittaa tänne. Jotenkin koko "taukoni aikana" tuntuu,että olen jonkin verran kasvanut henkisesti. En nyt silti väitä,että äö yltäisi pilviin tmv. Olen vain oppinut ajattelemaan enemmän ja varomaan mitä sanon. Se vain olen oppinut,että jopa yksi väärä lause/teko voi johtaa suurenmoiseen draamaan. 

Ainiin! Sain peruskouluni päätettyä viime viikolla. Kyyneliä ilosta ja helpotuksesta. Jatkan matkaani tuntemattomaan. Tiedon opiskelupaikasta saan vasta ensi viikolla. ( pääsin sotelle !! ) Kesäloman ensimmäiset pari viikkoa menee töissä ja heinäkuun loppu menee rippileireihin, joissa toimin isosena. En sen pahemmin kesää ole suunnitellut, sillä tulee varmasti olemaan niikin päiviä, milloin lähdetään jonnekin porukalla 5 min varoitusajalla.
 Silti voin sanoa, että tämä vuosi tähän mennessä on ollut rankin vuosi, mitä mulla koskaan ikinä on ollut. Ensin alkuvuodesta minulle todettiin crps, jonka takia lojuin sairaalassa neljä päivää ja siitä alkoi kolmen kuukauden fysioterapia helvetti suoraan sanottuna. Fysioterapia saatiin päätökseen pari kuukautta sitten ja selätin crps:n.
  Sen jälkeen on vain ollut säätämistä ihmissuhteissa. Olen joutunut katsomaan vierestä miten muutama tärkeä läheinen taistelee pääkoppansa kanssa tauotta. Olen tarjonnut kaiken tukeni ja ymmärrykseni, mutta joskus tajuaa, että ei sekään välttämättä riitä. Onneksi asiat on astetta paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti